Euroviisut esittäytyy virallisesti ei-poliittisena kulttuuritapahtumana, jonka tavoitteena on yhdistää Euroopan ja lähialueiden kansoja musiikin universaalin kielen avulla. Vaikka periaatteessa kyseessä on musiikkikilpailu ilman poliittista ulottuvuutta, todellisuus lavan takana on usein toinen. Osallistuvien maiden välillä vallitsevat historialliset tai ajankohtaiset jännitteet voivat vaikuttaa niin kappalevalintoihin kuin esitysten visuaalisiin ratkaisuihin. Usein taiteilijat käyttävät tilaisuutta ilmaistaakseen yhteiskunnallisia näkemyksiä, vaikka kilpailun säännöt tätä rajoittavat. Euroopan yleisradiounioni (EBU) pyrkii valvomaan kilpailun puolueettomuutta tarkalla sääntökirjalla ja ennakkotarkastuksilla, mutta taiteellisen ilmaisun ja sääntöjen yhteensovittaminen ei ole yksiselitteistä. Yleisön reaktiot vaihtelevat, ja joskus katsojat näkevät kannanottoja myös esityksissä, joita järjestäjät eivät tulkitse poliittisiksi. Näin Euroviisut heijastavat laajempia yhteiskunnallisia virtauksia.
Euroviisut tarjoavat esiintyjille tilaisuuden ilmaista kansallista identiteettiä ja kulttuurisia kokemuksia musiikin keinoin, mutta toisinaan esitykset sisältävät enemmän kuin vain säveliä. Usein laulujen sanoitukset tai esitysten visuaaliset elementit vihjaavat meneillään oleviin konflikteihin, historiallisesti kiistanalaisiin tapahtumiin tai nykyhetken yhteiskunnallisiin teemoihin. Esimerkiksi sanat, jotka käsittelevät vapautta, sortoa tai alueellista yhtenäisyyttä, voivat vaikuttaa neutraaleilta mutta sisältävät poliittisia viestejä. Tällaiset viittaukset ovat johtaneet tapauksiin, joissa kappaleita on vaadittu muokattaviksi tai poistettu kokonaan kilpailusta. EBU:n sääntöjen mukaan poliittiset viestit ovat kiellettyjä, mutta tulkinnat vaihtelevat. Joissain tapauksissa artistit ovat onnistuneet kiertämään sääntöjä luovalla tavalla, toisinaan esitys on joutunut sensuurin kohteeksi. Tämä osoittaa, kuinka ohutta on raja viihteen, taiteen ja politiikan välillä.
Euroviisuissa lavalla esitettävät symbolit, kuten liput, värit, eleet ja visuaaliset viittaukset, ovat voimakkaita viestinnän välineitä. Moni esitys on saanut aikaan kansainvälistä keskustelua, kun lavalle on tuotu kiistanalaisia lippuja tai viitattu epäsuorasti poliittisiin ryhmittymiin tai alueellisiin kiistoihin. Vaikka kilpailun säännöt kieltävät poliittisen viestinnän, käytännössä taiteilijat käyttävät esitysaikaa ilmaistakseen mielipiteitään – joko hienovaraisesti tai suoremmin. Tällaiset teot johtavat usein EBU:n varoituksiin, sakkoihin tai suoriin kieltoihin. Silti esiintyjät tiedostavat, että symboliikka herättää voimakkaita tunteita ja voi tuoda näkyvyyttä tärkeille asioille. Usein katsojat reagoivat näihin hetkiin voimakkaasti sosiaalisessa mediassa, mikä vahvistaa esityksen vaikutusta. Symbolinen ilmaisu toimii väylänä nostaa esiin teemoja, joita muuten ei kilpailussa voisi käsitellä. Se on riskialtista mutta monille esiintyjille tarpeellista.
Euroopan yleisradiounioni on vuosien varrella kehittänyt järjestelmää, jonka avulla se pyrkii säilyttämään kilpailun virallisen puolueettomuuden. Tämä tarkoittaa, että kaikki kilpailukappaleet ja lavashow’t käyvät läpi tarkat ennakkotarkastukset, ja mikäli poliittisia viittauksia havaitaan, niitä vaaditaan poistettaviksi. Näin EBU pyrkii varmistamaan, ettei kilpailua käytetä poliittisena areenana. Tämä lähestymistapa on kuitenkin herättänyt keskustelua taiteilijoiden ilmaisunvapaudesta. Missä kulkee raja esiintyjän kokemuksen, kulttuurisen taustan ja poliittiseksi tulkitun viestin välillä? Usein sama esitys voidaan tulkita eri tavoin eri maissa. Valvonnan tiukentuessa myös luovan ilmaisun rajat kapenevat. Taiteilijat voivat kokea, ettei heillä ole mahdollisuutta käsitellä tärkeitä aiheita. Tämä asettaa Eurovision haastavaan asemaan, jossa sen on tasapainoiltava taiteen vapauden ja poliittisen puolueettomuuden välillä ilman, että kumpikaan kärsii kohtuuttomasti.